Keskiaika Suomessa ajoittuu suurin piirtein 1100-1500 -luvuille eli reilusti myöhemmäksi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Ennen keskiaikaa Suomessa vallitsi esihistoriallinen aika ja tarkemmin sanottuna rautakausi. Kirjoitettu historiamme alkaa vasta keskiajan myötä. Suomen keskiajan päätti reformaatio, eli uskonpuhdistus, jonka myötä katolisen kirkon valta siirtyi luterilaiselle kirkolle. Myös ensimmäiset kaupungit syntyivät Suomeen keskiajalla, maa oli kuitenkin pitkälti kyläyhteisöjen asuttamaa.
Keskiaika Suomessa näkyy edelleen linnoitusten ja kirkkojen muodossa
Tunnetuimpia ja näkyvimpiä yhä jäljellä olevia keskiaikaisia rakennuksia Suomessa ovat linnat eli Turun linna, Hämeen linna, Olavinlinna, Raaseporin linna, Kuusiston linnan raunio ja Kastelholman linna Ahvenanmaalla. Tämän lisäksi eri puolilla Suomea on jäljellä lukuisien pienempien linnojen jäänteitä. Viipurin keskiaikainen arkkitehtuuri katsotaan yleensä myös osaksi Suomen keskiaikaa.
Keskiaikainen kirkko on nykyajan näkyvimpiä keskiajasta muistuttavia merkkejä. Keskiaikaisia kirkkoja on Suomessa edelleen jäljellä reilu 70 ja niistä tunnetuin on Turun tuomiokirkko. Tuomiokirkon rakennusvaiheet ajoittuvat usealle vuosisadalle, ja sen ensimmäisen version valmistumisajankohtakin on epäselvä. Todennäköisesti alkuperäinen kirkko rakennettiin 1200-luvulla, joko puusta tai tiilestä ja se ilmeisesti poltettiin 1300-luvulla. Tämän jälkeen rakentaminen on tapahtunut vaiheittain, jolloin kirkosta myös löytyy useamman aikakauden tyylisuuntia.
Kaupungit keskiajalla
Suomessa katsotaan olleen keskiajalla kuusi kaupunkia, jotka olivat Turku, Porvoo, Viipuri, Rauma, Ulvila ja Naantali. Esimerkiksi Helsinki perustettiin vasta 1550, eikä sitä enää lueta keskiaikaiseksi. Kaupungit syntyivät vanhojen kauppapaikkojen yhteyteen. Kaupungit olivat rakennuskannaltaan puurakenteisia lukuun ottamatta merkittävimpiä rakennuksia eli kirkkoja ja linnoja.
