Tove Jansson muistetaan kirjailijana, mutta hän on ollut myös taitavat maalaustaiteen puolella. Siitä on todistuksena Teuvan alttaritaulu sekä kaksi upea freskoa, jotka hän maalasi jo vuonna 1947. Tove Jansson fresko on pala mielenkiintoista historiaa ja Muumien ohella hänen rakastetuimpia teoksiaan. Vaikka hän oli taitava maalarina, hänen töitään myös kritisoitiin siitä, että niitä ei ollut viimeistelty.
Tove Jansson fresko, niitä tarkemmin ottaen on kaksi, ovat mielenkiintoisia ja niitä pidetään omakuvallisina teoksina. Tove osasikin kätkeä tauluihin hienolla tavalla omaa elämäänsä sekä vuoden 1947 maalauksessa on viitteitä ensimmäisen kerran Muumi -aiheesta. Silloin oli vielä pitkä matka niiden varsinaiseen syntymään ja todelliseen buumiin, joskin hänen tiedetään ajatellen muumeja jo 1930-luvulla.
Freskot juhlista
Kerrotaanpa ensin, mikä fresko. Se on muraali eli seinämaalaus ja yksi maalaustaiteen kestävimmistä sekä vanhimmista menetelmistä. Siinä väri levitetään kalkkilaastipinnalle, joka on kostea. Sana fresco on italiaa ja tarkoittaa tuoretta, joten se kuvaa hyvin tämän menetelmän luonnetta. Siinä käytännössä taiteilija työskentelee tuoreella seinäpinnalla.
Tove Jansson maalasi freskonsa Helsingin kaupungintaloon. Ne on nimetty juhliksi eli Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. Alun perin Erik von Frenckell, joka tuolloin oli apulaiskaupunginjohtajana, pyysi Tovea tekemään pienen koristemaalauksen, mutta käytännössä tuloksena ei ollut tietoakaan pienuudesta vaan kaksi suurta freskoa.
Tove Janssonin taideteokset on katsottava läpi, koska hän on onnistunut kätkemään sinne jotakin myös itsestään. Juhlat kaupungissa teoksessa on huomattavissa nainen istumassa viinilasin äärellä ja sen sanotaan olevan hän itse. Lisäksi hänen eteensä on maalattu muumihahmo, joista ei vielä tuolloin eli vuonna 1947 ollut ainakaan julkisesti mitään tietoa.
Näillä seinämaalauksilla hän halusi tuoda esiin elämäniloa. Ne olivat värikkäitä ja se oli sitä, mitä silloin kaivattiin sodan jälkeisessä elämässä. Juhlat olivat monelle, kuten myös Tovelle, mahdollisuus päästä pakoon todellisuudesta. Ne myös toistuvat hänen maalauksissaan. Niissä kuvattiin urbaania juhlimista, jossa iltapuvuissaan juhlivat ihmiset olivat yhtä huolettomia kuin tänä päivänä voi viettää aikaa rentona casino online -pelien seurassa kotisohvalla.
Tove Janssonin fresko Juhlat maalla
Freskoista toinen, Juhlat maalla, on yhtä värikäs kuin kaupungin juhlinnasta kertova työ, mutta siinä on kuvattu maaseudun idylliä hyvin paratiisimaiseksi. Tämänkin teokset tärkein sanoma on se, että ihmiset saattoivat nauttia vihdoin yhdessäolosta ja pitää hauskaa, kun viulistikin soitti musiikkia taustalla. Tämänkin freskon oli tarkoitus luoda hyvin positiivista näkymää vaikeiden aikojen keskelle.
Freskot olivat vuoteen 1974 asti kaupungintalolla, jonka jälkeen ne siirrettiin Arbiksen, ruotsinkielisen työväenopiston, aulaan. Siellä ne olivat vuoteen 2016 asti, jolloin ne siirrettiin pysyvästi Helsingin taidemuseoon eli HAMiin.
Toven taiteen henkilökohtaisuus
Tuohon aikaan Tovella oli suhde Vivica Bandlerin kanssa ja hän maalasi heidät molemmat freskoonsa Juhlat kaupungissa. Niistä tuli samalla tietynlainen muisto, joskin suhdetta sinällään pyrittiin pitämään salassa. Vivica oli maalattu tanssimaan ja hän itse istui viinilasin äärellä. Myöhemmin hän järkyttyi siitä, että hänen salassa pitämänsä suhde naiseen oli julkisessa tiedossa.
Hän oli hyvin lahjakas taiteilija sekä varsin tuottelias. Hän oli kuvataiteilija, sarjakuvapiirtäjä, kuvittaja, käsikirjoittaja sekä kirjailija. Suosituimmaksi ja tunnetuimmaksi teokseksi ovat nousseet Muumit, vaikka hän teki paljon muutakin. Siinä vaiheessa, kun niiden suosio nousi nopeasti, hän lopetti maalaamisen ja keskittyi täysin kirjalliseen tuotantoonsa. Muumihahmoille hän on myös luonut piirteitä lähipiiristään. Nuuskamuikkunen on saanut omat piirteensä Atos Wirtasesta. Väitetään myös, että Tiuhti ja Viuhti olivat Tove ja Vivica.
